Jackrussellinterrieri – Energisen omistajan mini kaveri

Jackrussellinterrieri – Energisen omistajan mini kaveri

Useat agility harrastuksissa käytettävistä koiraroduista ovat kooltaan suhteellisen suurehkoja. Tämä ei syystä tai toisesta sovi kaikille potentiaalisille koiranomistajille, ja useat toivovat pienempää kaveria rinnalleen harrastamaan.

Jackrussellinterrieri on pieni, itsenäinen, ja hyvin älykäs koirarotu. Yleisesti ottaen nämä kaverit ovat äärettömän karismaattisia, ja ne tykkäävät paljon ihmisten seurasta. Älykkyydestään johtuen jackrussellinterrieri ovat usein haastavia kouluttaa, ja tästä johtuen eivät välttämättä sovi hyvin täysin noviisi koiranomistajille.Jackrussellinterrieri on suloinen pikku koira jonka säkäkorkeus vaihtelee noin 25 ja 40 cm välillä, ja paino noin kuuden ja kahdeksan kilon välillä. Turkin väriltään jackrussellinterrieri ovat useimmiten valkoisia, ja niillä voi olla vartalossaan ja kasvoissa mustia tai ruskeita merkkejä. Kaikilla jackrussellinterriereillä on loistavasti eristävä kaksikeroksinen turkki, ja koiria jalostetaan sekä sileä että karhea turkkisiksi.

Kenelle jackrussellinterrieri sopii?

Vaikka jackrussellinterrieri on pienikokoinen se ei välttämättä sovi hyvin kaupunki olosuhteisiin. Usean jackrussellinterrierin mieluisana harrastuksena on kaikelle mahdolliselle naapurustossa liikkuvalle haukkuminen,  ja tämä saattaa käydä naapureiden hermoille pidemmän päälle.  Koiraa ulkoiluttaessa kannattaa myös muistaa niiden metsästys historia, jackrussellinterrieri saattaa nopeasti napata pienemmän villieläimen suuhunsa. Maaseudulle jackrussellinterrierit sopivat hyvin, ja ne pärjäävät suurimman osan päivästä loistavasti ulkotiloissa juoksentelemassa. Aktiivista koiraa hankkiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka koira on ulkotiloissa, varsinkin leikkikavereiden puuttuessa koiraa tulee leikityttää ja juoksuttaa jotta ne saavat tarpeeksi liikuntaa. Useat jackrusselit ovat hyvin ahneita, ja liikalihavuus vaivaa koiria joille ei tarjota tarpeeksi mahdollisuutta turvallisissa oloissa riehumiselle. Tämä koirarotu sopii perheille, sillä koirat tykkäävät leikkiä pienempienkin lasten kanssa, ja ovat todella ystävällisiä kaikenikäisiä kohtaan. Ne muodostuvat hyvin vahvan sitten käsittelijäänsä kohtaan, ja tykkäävät maata myös sohvalla omistajan rapsutettavana. Koska jackrussellinterrierit ovat hyvin älykkäitä, kokeneelle omistajalle ne ovat yksi helpommin koulutettavissa koiraroduista. Tämä kuitenkin tarkoittaa että henkilö joka ei tiedä mitä he ovat tekemässä, tai jolla ei ole tarpeeksi tukea koulutuksen kanssa, saattaa kohdata haasteita matkan varrella. Tämän koirarodun suosikki harrastuksiin kuuluu myös kovaääninen haukahtelu, joten pienestä koostaan huolimatta ne eivät välttämättä sovi tiiviiseen kaupunkiasumiseen.

Kenelle jackrussellinterrieri sopii?

 

Rodun historia

Jackrussellinterrierin jalostus lähti käyntiin 1800-luvun alussa englantilaisen John “Jack” Russell nimisen pastorin toimesta. Pastori Russell oli metsästys miehiä’, ja hän halusi kehittää pienikokoisen koirarodun, jota voitiin käyttää ketun metsästyksessä. Rodulta tuli myös löytyä  tarpeeksi energiaa hevosten seuraamiseen maaseudun läpi. Russellin pää mietteet koiraa kehittäessään olivat käytännöllisiä, pääosin valkoinen väri esimerkiksi tarkoittaa, että se on metsästäjille helpompi spotata pitkän matkan päästä. Valkoista koiraa ei helposti sekoita punaiseen kettuun. Luonteeltaan koiran tuli olla vahvasti metsästysviettinen, mutta saaliin kiinni saadessaan ei liian aggressiivinen. Koiran tuli mapata kettu nopeasti, mutta malttaa olla repimättä sitä pieniksi paloiksi ennen metsästys seurueen saapumista paikalle. Rodun kantaemo oli Parsonin omistama Trump koira, ja jackrusselin lisäksi pastori kehitti kaksi muutakin koirarotua jotka tunnetaan Parsonin terrierinä ja Russelin terrierinä. Roduyt muistuttavat hyvin paljon jackrussellinterrieriä, mutta niillä on kullakin ominaispiirteensä. Nykypäivänä jackrussellinterrieriä nähdään enemmän seura- ja harrastuskoirana, kuin ketun metsästyksen yhteydessä. Rodun ulkonäkö vaihtelee huomattavasti riippuen maasta jossa se koira on kasvatettu, ja esimerkiksi Eteläafrikkalaiset ja Australialaiset jackrussellinterrierit eroavat huomattavasti englantilaisista sukulaisistaan. Suomeen jackrussellinterriereitä on tuotettu useiden vuosien ajan, mutta virallisesti rotu tunnistettiin vasta vuonna 2001. Maassamme on harvempia puhdasrotuisia jackrussellinterriereitä, ja maassa syntymästä saakka kasvatetut koirat tuppaavat olla lyhyt koipisempia kuin Eurooppalaiset serkkunsa.