Kautta aikojen koiria on pidetty ihmisten parhaina ystävinä. Ihmisten ja koirien yhteinen historia ulottuu nykykäsityksen mukaan ainakin yli 15 000 vuoden päähän. Koirat ovat korvaamattomia perheenjäseniä, apureita arjessa selviämiseen ja myös loistavia työkavereita, jotka auttavat ihmisiä monissa eri työtehtävissä. Poliisit käyttävät koiria apuna työssään erityisesti huumeiden etsinnässä sekä pelotteena ja voimankäyttövälineenä haastavissa tai vaarallisissa kiinniottotilanteissa. Tullilla ja rajavartiolaitoksella on käytössään huumekoiria, ase- ja räjähdekoiria sekä ruokakoiria. Koirat voidaan kouluttaa myös haistamaan ihmisistä erilaisia sairauksia, kuten syöpiä ja jopa koronavirusta.

Opaskoiria käytetään puolestaan näkövammaisten ihmisten apuna. Niiden tehtävänä on avustaa näkövammaisia kulkemaan turvallisemmin ja helpommin kodin ulkopuolella. Näin säästytään myös ulkopuolisten avustajien tarpeelta. Opaskoira on koulutettu näyttämään pysähtymällä mm. tienylityspaikat ja sellaiset reitille osuvat esteet, joita ei voida kiertää ilman mahdollista vaaratilanteen syntyä. Koiran tulee myös osata etsiä esimerkiksi omistajansa tiputtamat tavarat, sekä näyttää käskystä esim. postilaatikon tai bussipysäkin sijainti.

Lievemmin näkövammaisille ihmisille ei suositella opaskoiria, koska tällaisissa tapauksissa ihminen lähtee helposti ohjaamaan koiraa sen sijaan, että koira opastaisi ihmistä. Edellytyksenä opaskoiran hankinnalle on siis vaikea likinäkö tai täydellinen sokeus. Sairaanhoitopiiri hoitaa yleensä opaskoiraan liittyvät kustannukset, sillä opaskoiran käyttö luokitellaan lääkinnälliseksi kuntoutukseksi. Opaskoiran kanssa liikkuva henkilö saa mennä sellaisiin paikkoihin, joihin koiria ei normaalisti saa viedä. Tällaisia paikkoja ovat esim. ravintolat ja yleiset uimarannat. Suosituin opaskoirana käytettävä koirarotu on labradorinnoutaja. Myös kultaisianoutajia ja saksanpaimenkoiria käytetään jonkin verran, joskin yhä vähenevissä määrin.

Opaskoirien historia

Maailman ensimmäinen virallinen opaskoirien koulutukseen tarkoitettu koulu perustettiin vuonna 1929 Yhdysvaltoihin, New Jerseyn osavaltioon. Eurooppaan perustettiin ensimmäiset viralliset opaskoirakoulut pian tämän jälkeen, 1930-luvulla. Opaskoiria koulutettiin kuitenkin jo tätä ennen ensimmäisessä maailmansodassa vammautuneille sotilaille, vaikka virallisia opaskoirakouluja ei vielä ollutkaan. Todennäköisesti koiria on toki käytetty näkövammaisten ihmisten apuna siitä asti, kun ihminen on kesyttänyt koiran. On kuitenkin löydetty todisteita siitä, että opaskoiria käyttäviä henkilöitä halveksuttiin keskiajalla, sillä koiriin suhtauduttiin tuolloin vain lähinnä köyhien ihmisten epäluotettavina oppaina. Arvostetumpaa oli käyttää ihmistä avustajanaan.

Alun perin opaskoirina käytettiin lähinnä saksanpaimenkoiria. Suomen ensimmäinen virallisesti tunnettu opaskoira oli Outa-niminen saksanpaimenkoira. Outasta löytyy maininta vuonna 1933 ilmestyneestä Varjojen Mailta -nimisestä lehdestä, jota julkaisi Suomen sokeain kirjallisuusyhdistys ry. Suomen ensimmäiset viralliset opaskoirat koulutettiin vuonna 1940. Marsalkka Mannerheim luovutti ensimmäiset opaskoirat sodassa sokeutuneille. Suomen Punainen Risti toimi opaskoirakoulutuksen alkuperäisenä rahoittajana, mutta ensimmäisen opaskoirakoulun valmistuttua vuonna 1947, siirtyi vastuu rahoituksesta Sotainvalidien Veljesliitolle ja Sotasokeat ry:lle. Vuonna 1948 perustettiin Opaskoirayhdistys, jonka tavoitteena oli kouluttaa opaskoiria myös muille näkövammaisille, eikä ainoastaan sotasokeille. 1970-luvun lopulla perustettiin Opaskoirasäätiö, joka oli vastuussa opaskoirakoulusta vuosina 1977-1985. Vuonna 1985 opaskoirakoulun toiminta siirrettiin Näkövammaisten liitto ry:lle, joka vastaa alkuperäisen koulun toiminnasta vielä tänä päivänäkin.

Opaskoirien koulutus nykyään

Opaskoirien koulutus nykyään

Suomessa toimii nykyään useampia opaskoirakouluja, ja työskenteleviä opaskoiria onkin jo lähes 250. Opaskoiran työhön valmistava koulutus alkaa jo pentuiästä asti, jolloin pentu sijoitetaan vapaaehtoiseen hoitokotiin, jossa sille opetetaan käytöstapoja ja tottelevaisuutta. Sosiaalistaminen ja erilaisiin tilanteisiin totuttaminen on tärkeää pennusta asti. Varsinainen koulutus voi alkaa noin 1,5 vuoden ikäisenä, mikäli koira läpäisee vaadittavat soveltuvuustestit. Soveltuvuustesteissä varmistetaan, että koira soveltuu terveydentilaltaan sekä muilta ominaisuuksiltaan opaskoiraksi. Koulutus kestää arviolta 5-8 kuukautta.

Kun koiran koulutus on valmis, lähetetään näkövammaiselle henkilölle eli koiran tulevalle omistajalle kutsu kaksi viikkoa kestävälle luovutuskurssille. Luovutuskurssilla opetellaan perusasiat opaskoiran kanssa toimimiseen ja kulkemiseen, sekä varmistetaan, että yhteistyö omistajan ja koiran välillä lähtee sujumaan. Opaskoirat jäävät eläkkeelle viimeistään 12-vuotiaina. Ne ehtivät siis tehdä ennen eläkkeelle jäämistään pitkän uran ihmisen korvaamattomana avustajana. Sen lisäksi, että opaskoirat auttavat omistajiaan selviämään näkövamman hankaloittamasta arjesta, vaikuttavat ne myös henkiseen hyvinvointiin erittäin positiivisesti.